Siirry pääsisältöön

Tekstit

YSTÄVYYSSUHTEET JA KEVÄT KUULUMISET

Taas olen unohtanut, tai en suinkaan unohtanut, vaan en ehtinyt/jaksanut kirjoitella. Välillä tulee hetkiä, jolloin päässä pyörii miljoona juttua, joista haluaisi kirjoittaa, mutta jotka ovat pään sisällä yhtä sekamelskaa, eikä niitä ole sitten tullut jäsennettyä tekstiksi. Korona-ajan jäljet näkyvät uupumisena vaikka aluksi en sitä tajunnutkaan, mutta sen verran otti henkisesti ja fyysisesti kuitenkin voimille, että sitä jotenkin toimi vaan puolella energialla.  Onneksi meillä oli täällä koronan pahimpiin aikoihin hyvä porukka, joiden kanssa vietettiin paljon yhteistä aikaa. Siltä ajalta olen saanut ihania uusia ystäviä, jotka kylläkin jo entuudestaan tiesin, mutta vasta nyt oppinut kunnolla tuntemaan. Meillä on hieno porukka koolla eri-ikäisiä naisia ja miehiä, Välillä tavataan isommalla porukalla, välillä pienemmällä ja välillä naisporukalla. Järjestämme grilli-iltoja, käymme tanssahtelemassa ja laulamassa karaokea, satamassa baarikadulla ja eri ravintoloissa illanistujaisissa, kahv
Uusimmat tekstit
 Koronakesä ja hellesyksy  Tämä kausi on mennyt jännittäessä ja odottaessa. Ensiksi odotettiin karanteenien päättymistä, sitten turistien tuloa ja kauden alkua, vaikka myöhässä ja nyt koulun alkamista.  Koulut alkoivat kyllä elokuun viimeinen päivä etäopetuksella ja tarkoitus olisi, että kouluun pääsisi 21. syyskuuta, mutta paljon on epätietoisuutta ja epäuskoa että koulut alkaisivat tänä vuonna.  Nyt oli koulujen alkua siirretty, eli ensimmäiset luokat aloittavat 21.9. ja muut näillä näkymin 12.10. Itse olen sitä mieltä, että saisivat alkaa, sillä etäopiskelu kahden lapsen kanssa ei ole mitään herkkua. Omat työt kärsii ja energiaa kuluu läksyihin. Pienempi kolmasluokkalainen kun ei koe että etäopiskelu olisi kunnon opiskelua ja läksyjä ei tarvitsisi tehdä hänen mielestään...  Toinen lapsista meni nyt viidennelle luokalle, eli keskikouluun ja näin ollen vaihtui koulu, opettaja ja luokkakaverit muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Mutta nyt ollaan tutustuttu vain etäopetustunneilla.  Mi

Paluu normaaliin arkeen

  Hip hei, tänään on onnen päivä!  Eilen tuli illalla tieto, että 3 kuukautta kestänyt ulkonaliikkumiskielto lapsilta on purettu ja yli 65- vuotiaatkin pääsevät ulkoilemaan päivittäin klo 10-20.  Samalla pidennettiin ravintoloiden ja kahviloiden aukioloaikaa kahdella tunnilla aina klo 24 saakka.  Elokuvateatterit, teatterit ja näyttelykohteet voivat avata ovensa 1. heinäkuuta annettujen sääntöjen mukaisesti.  Tämä on hienoa, koska se tarkoittaa sitä, että meillä myös lapset pääsevät taas päivittäin ulkoilemaan. Kyllä viimeiset viikot jo tätä olen odottanutkin. Josko nyt päästäisiin normaaliin kesärytmiin ja lapsetkin nukahtaisivat iltaisin paremmin. Kamala huoli ollut heidän jaksamisestaan, kun välillä kello likenee jo yöllä yhtä, ennen kuin uni tulee, vaikka nukkumaan ollaan menty jo useita tunteja sitten. Aamulla kuitenkin on alkanut kouluohjelmat klo 8-10 aikoihin.   Tänään lapset olivat toista kertaa nyt tanssiharrastuksessaan, The Groove tanssistudiossa. Sekin on ilon asia, koska

Kevätvalmisteluja

Sesongin alkua kovin jo odotellaan monilla tahoilla. Ilmojen lämmetessä, huomaa miten ihmiset ovat alkaneet siirtyä pikku hiljaa kodeistaan kaduille. Autoliikenne on vilkkaampaa kuin muutama viikko sitten.  Nyt yli 65- vuotiaat ja alle 20- vuotiaat pääsevät tiettyinä päivinä ulkoilemaan muutamaksi tunniksi ja ainakin keskiviikkona kun lasten kanssa oltiin liikkeellä, rantatie oli täynnä väkeä ja uimarannoilla otettiin aurinkoa ja jotkut pulikoivat meressäkin. Kaikki tämä on kuitenkin edelleen kiellettyä sakkojen uhalla. Itse vaan toivon, ettei tämä ajattelemattomuus päädy siihen, että kieltoja taas tiukennetaan.  Viimeksi pari päivää sitten kaupassa käydessäni, työntekijällä eikä muutamalla asiakkaalla ollut maskia, vaikka sen käytöstä edelleenkään ei ole luovuttu.  Mutta turistikauteen... Tänä vuonnahan korona sekoitti kaiken. Juuri kun sesonkia oltiin käynnistämässä, lennot peruttiin, rajat suljettiin ja ulkonaliikkumiskielto tuli viikonlopuille, yli 65 v. ja alle 20 v. Hotellit, rav

Koronan aikaan kotona Alanyassa

Onhan tässä taas vierähtänyt aikaa siitä, kun viimeksi jotain postaillin. Nyt ehkä olisi hyvä aika saada hieman eloa tähän blogiin ja kirjoitella kuulumisia Turkin Alanyasta. Nyt ollaan karanteenin 3.päivässä. Huomenna piti olla normi kauppapäivä, mutta mies ilmoitti, että karenteenia on pidennetty huomiselle. Eli ei siis liikuta huomennakaan minnekään. Onneksi meillä on kaikkea mahdollista kaapissa, joten ei pääse nälkä yllättämään. Kevät on tullut kuin varkain tässä koronan aikana. Kukat ovat puhjenneet kukkaan, siitepöly lentää ja allergiat vaivaavat. Lämpömittari näyttää yli +20 astetta joka päivä, myös niinä pilvisempinä ja sateisina aikoina. Auringossa lämpömittari kipuaa jo +30 asteeseen. Parvekkeella tulee paljon vietettyä aikaa aamusta iltaan. Turkissa yli 65- ja alle 20-vuotiaat ovat täyskaranteenissa, eli meillä se tarkoittaa, että tyttäret 10- ja 8 v ovat kotona 24/7. Koulua käydään kotoa käsin, opettajat lähettävät joka päivä tehtävät koulukirjoista, jotka tulee

Syysväsymystä, häiden viettoa ja hulluja suomalaisia

Syksyn tultua on joka puolella alkanut elämä rauhoittua. Asiakaskunta on vaihtunut enemmän iäkkäämpään porukkaan, nuoret ovat siirtyneet kotimaihinsa kouluihin, töihin jne. Ravintoloista ei kantaudu enää yhtä railakas meteli eikä työntekijät enää jaksa jokaiselle ohikulkevalle huudella. Kausi alkaa olemaan lopuillaan. Itse olen niin ikään kärsinyt jonkin asteisesta syysväsymyksestä. Aina vain nukuttaisi. Nyt kun vanhempani ja serkkuni ovat täällä seuranamme ja auttamassa lasten hoidossa, voisin välillä yrittää irroitella kunnolla. Muutamaan otteeseen olen käynyt ystävieni kanssa ulkona, mutta lopulta väsymys on voittanut ja olen ennemmin viettänyt vapaa-aikaani telkkua katsellen ja vain rauhallisuudesta nautiskellen. Perjantaina vietimme ihanien ystäviemme turkkilais-suomalaisia häitä. Ensin maistraatissa heidät vihittiin turkinkielellä, seuraavaksi nautimme ihanan aamiaisen Kale-kukkulan eräässä ravintolassa ja illalla kävimme syömässä Sönmez-ravintolassa, jonka jälkeen suuntasimme

Miestenmetsästystä

Istun kesällä vanhempieni ja serkkuni vuokraaman asunnon parvekkeella. Viereisen asunnon parvekkeelle astelee pyyhe lanteilla oleva hieman yli parikymppinen turkkilainen poika. Samainen poika viettää muutamina päivinä siellä aikaa, hyvin vähäpukeisena. Joitain päiviä myöhemmin toinen nuori poika on istunut yöllä samaisella parvekkeella, kertoi serkkuni. Taas pari päivää myöhemmin kertoivat vanhempani nähneensä samaisessa asunnossa lähiravintolan nuoren pojan. Asunnossa siis asusteli muutamia viikkoja kaksi suomalaista naista, vanhempi viisissäkymmenissä ja nuorempi yli nelikymppinen. Tällä "nuoremmalla" tuntui kiirettä piisaavan. Eräs vanhempi nainen elättää nuorta miesystäväänsä kotimaastaan ja antaa tämän asua asunnossaan. Mies raahaa asunnolle nuoria naisia ja ystäviä bilettämään, mutta naisen tullessa koti on aina siisti ja tyhjä. Nainen vain ihmettelee suuria sähkölaskuja, kun miehenhän ei siellä asunnossa edes pitäisi paljoa aikaa ehtiä viettää. Mutta ai kuinka ihan